Meksikonkarvatonkoira

Käyttötarkoitus: Suuri ja keskikokoinen: vahtikoira, pieni: seurakoira.

Kolme kokomuunnosta, iso 46–60 cm (erinom. yksilöillä ± 2 cm), keskikokoinen 36–45 cm ja pieni 25–35 cm

Meksikonkarvatonkoira on ikivanha, alkukantainen ja luonnollinen rotu, jonka luonnonvalinta on muovannut. Yleisvaikutelmaltaan se on erittäin viehättävä, solakka, tyylikäs, kauttaaltaan sopusuhtainen koira. Olemus ilmentää nopeutta, tasapainoisuutta ja voimaa.

Rodussa esiintyy kaksi muunnosta, karvaton ja karvallinen, jotka ovat muuten samanlaisia paitsi turkiltaan ja hampaistoltaan. Karvattoman muunnoksen hampaisto on lähes aina epätäydellinen, mikä liittyy karvattomuuden aiheuttavaan geeniin. Karvallisella muunnoksella on normaali, täysin kehittynyt hampaisto (42 hammasta).

Karvattomuutta aiheuttava geeni on dominoiva, mutta joskus pennut syntyvät silti karvallisina. Kahdelle karvattomalle syntyy vain harvoin karvallisia pentuja, minkä vuoksi tällaisia yhdistelmiä on suosittu. Geneettisen monimuotoisuuden säilyttämiseksi jalostukseen voidaan käyttää myös tyypiltään erinomaisia karvallisia yksilöitä. Kahden karvallisen yksilön astuttaminen keskenään ei ole sallittua. Karvalliset yksilöt osallistuvat myös näyttelyihin normaalisti.

Rodun alkuperä ulottuu kauas menneisyyteen, yli 5000 vuoden taakse. Meksikonkarvatonkoiraa pidettiin Xolotl-jumalan edustajana, mistä kertoo rodun alkuperäinen nimi; nahuatlin kielellä Xoloitzcuintli, espanjaksi Xoloitzcuintle. Xolotl tarkoittaa atsteekkien Jumalaa ja sana itzcuintle koiraa = Jumalan koira. Koiran tehtävänä oli opastaa vainajan sielu ikuisuuteen, atsteekkien uskomuksen mukaan koira ohjasi heitä tuonpuoleiseen heidän kuolemansa jälkeen ja monet koirat haudattiin ihmisen mukana. Meksikonkarvatonkoiria on käytetty nukkuvien lämmityksessä, ruokana, uhraamiseen, apuna metsästyksessä, suojelemaan ja myös hoidollisiin tarkoituksiin- niillä uskottiin olevan parantava vaikutus mm. nivel- ja keuhkotulehdusten hoidossa. Alueen alkuperäisasukkaat söivät sen erittäin arvokkaana pidettyä lihaa seremonioissaan ja rodusta tulikin erittäin harvinainen ja se katosi välillä lähes kokonaan. Meksikon kennelliitto Federación Canófila Mexicana pelasti tämän kansallisen rodun ja on vuodesta 1940 lähtien käyttänyt rotua myös logossaan. Rodun karvaton muunnos tunnetaan myös nimellä ”perro pelón mexicano” (meksikonkarvatonkoira), ja karvallista muunnosta alkuperäiskansa kutsui nimellä ”itzcuintle”.

Meksikonkarvatonkoira on rauhallinen, iloinen, valpas ja älykäs. Se voi olla epäluuloinen vieraita kohtaan, mutta omalle perheelleen se on täysin omistautunut. Sosiaalistaminen on tärkeää jo pentuna.  Se on hyvä vahtikoira ja loistava seuralainen. Karvallisen ja karvattoman muunnoksen luonne on  samanlainen.

Karvattoman muunnoksen iho on sileää ja se tuntuu lämpimältä, sillä se luovuttaa lämpöä suoraan, ruumiinlämpö on kuitenkin sama kuin karvaisilla koirilla. Karvaton koira hikoilee käpäliensä lisäksi myös ihonsa kautta, minkä vuoksi se läähättää hyvin harvoin. Otsassa ja niskassa voi kasvaa karvoja, jotka voivat olla minkä värisiä tahansa. Käpälissä ja hännän päässä on myös usein karvaa. Karvallisen muunnoksen karva on lyhyttä, sileää, pinnanmyötäistä ja vailla pohjavillaa. Meksikonkarvatonkoiran väri voi olla musta, mustanharmaa, liuskeenharmaa, tummanharmaa, punertava, maksanruskea, pronssinvärinen tai vaalea. Koirassa voi myös olla läiskiä, joiden väri voi olla mikä tahansa.

Meksikonkarvatonkoiran iho ei tarvitse erityistä hoitamista, tarvittaessa pesu miedolla pesuaineella (esim. Sebamed) riittää ja jos koiran iho näyttää kuivalta, voi sen rasvata esimerkiksi apteekin perusrasvalla, kookosöljyllä tai oliiviöljyllä. Karvattomien koirien iho ei "haise koiralle", siinä ei ole kirppuja, eikä siitä lähde karvaa. Myös punkkiaikana puutiaiset löytyvät helposti iholta, tosin karvattomissa niitä äärimmäisen harvoin on. 

Talviaikaan karvattoman koiran väri "haalistuu", mutta kevätauringon koittaessa naku meksikolainen löytyy 99 %:n varmuudella ikkunan alta aurinkoa ottamasta, eikä mene kauaakaan kun iho on jo ruskettunut kesäväriin :) 

 

Mexican hairless dog

ORIGIN: Mexico

Standard Size: Watchdog (46 - 60 cm; tolerance of +2 cms in top quality dogs)

Intermediate Size: Watchdog ( 36 - 45 cm )

Miniature Size: Companion Dog ( 25-35 cm )

The gene that produces the absence of hair is dominant. Nevertheless, some puppies are born coated. Matching two hairless dogs will produce the least numbers of coated dogs therefore this has been preferred. It has been proven that this breeding maintains and improves the quality of the breed. It provides genetic diversity and produces well-constructed coated Xoloitzcuintles with excellent type, conformation, standard accepted colours and coat that may be used for breeding purposes. The breeding between two coated Xoloitzcuintles is not permitted. 

Their origin of the breed dates far back in time. The meat of the Xoloitzcuintle or Xoloitzcuintli in Nahuatl language, Xoloitzcuintle in Spanish was considered a delicacy in pre Hispanic Mexico, eaten by the indigenous Mexicans in special ceremonies as a ritual to their beliefs and was regarded as a representative of the god "Xolotl", from which its name obviously originates. Xolotls task was to guide the souls of the dead to their eternal destination. Therefore the dog became scarce, reaching the point of near extinction. The Federación Canófila Mexicana (Mexican Kennel Club) rescued this native breed and has used the Xoloitzcuintle on its logo since 1940. The hairless variety of the breed is also known by the name “perro pelón mexicano" (Mexican Hairless Dog). The coated variety was known by the natives as "itzcuintle". 

Xoloitzcuintle is an ancient and primitive dog, modelled by evolution. Going by the general conformation it is a very attractive, slim and elegant dog, moderate in all aspects. It express speed, harmony and strength without appearing coarse. It possess a clean cut outline and has a well-proportioned body. Its chest is ample, ribs well sprung, limbs and tail are long. There are two varieties in the breed, hairless and coated. Both are identical in conformation except for coat and dentition. The hairless variety has complete or almost complete lack of any hair in the body, with a smooth and soft skin. A particular feature is the nearly always incomplete dentition, which is associated with the congenital hairless gene. The coated variety is a very attractive, completely short coated dog. The coat should be tight, flat and smooth with no undercoat. The coated variety should have the same harmonious proportions as the hairless variety in conformation and the dentition must be complete (42 teeth), normally developed and in a normal position.

 Xoloitzcuintle is a silent and calm dog, cheerful, alert and intelligent. They might be suspicious toward strangers. They are good watchdogs and an excellent companions. The colour varies according to the skin/coat colour in black, brown, hazel, amber or yellow tones. Darker colours are preferred and both eyes should match. The eyelids should be a well pigmented black, brown or grey in dark-coloured dogs. Lightcoloured or pink eyelids are tolerated in light-coloured dogs but this is not a desirable colour. 

Due to the total absence of hair, the skin of this breed is of great importance. It is smooth, sensitive to touch and feels very warm because of direct heat emission due to the lack of hair. Xolos body temperature is the same as dogs with hair, about 38,5 C. The skin of the coated variety is smooth and must be completely covered with hair. Colour range includes black, blackish grey, slate grey, dark grey, reddish, liver, bronze or white. There may also be spots of any colour, including white markings. 

Mexican hairless dogs' skin does not need special care. Washing it with mild detergent (eg. Sebamed) is sufficient, and if the dog's skin appears dry it can be greased with unparfymed light grease, coconut oil or olive oil. Hairless dogs' skin does not have the "smell of dog" and they do not get fleas. 
 
In winter time hairless dogs' skintone "fades away" slightly, but when the spring sun becomes back, hairless xolos are sure to be found bathing in the sun shining through windows and it won't take much time at all until their skins are already tanned again :)