Uudelle xolon omistajalle

Tälle sivulle on tulossa kasvattieni omistajien kokemuksia ja kertomuksia uuden xolopennun kanssa- ajattelin, että niitä voisi olla rotua miettivien mukavaa ja hyödyllistä lukea.

Ensimmäisenä saa "puheenvuoron" Gildan (*6.1.2018) omistaja Heidi :)

"Kirjoitin 2.3.2018 somepäivityksen "perheemme on nyt täydentynyt" ja laitoin sydämen perään. Siitä alkoi tarina, joka on vieläkin alkupuolella. Tuona päivänä meille muutti Leondeonin kasvatti Gilda. Perheessämme oli ennestään pieni seurakoira, joten Gilda pääsi varsin "seuralliseen" oppiin. Tiedä häntä, oliko sillä vaikutusta vai ei, mutta Gildasta on toden totta kasvanut rodun tyypillisestä luonnekuvauksesta poiketen kovin sosiaalinen yksilö. 

Koiramme ovat sopeutuneet toisiinsa hyvin. Leikkiminen ison ja pienen koiran kesken on erilaista kuin kahden ison kesken, mutta Gilda on onneksi osoittautunut älykkääksi kokonsa ja voimansa käytössään. Älykäs koira se on muutenkin. Joskus siitä oikein näkee kuinka se miettii miten missäkin tilanteessa kannattaa toimia. 

Suurimpia yllätyksiä minulle oli seurakoirien jälkeen, miten tarkkaavainen ja ärsykeherkkä rotu meksikolainen on. No, vahtikoira mikä vahtikoira. Gilda on aina hiukan valppaana. Se nauttii, kun saa makoilla kesäkuumalla kotipihan aidan vieressä, tankata lämpöä ja päivystellä mahdollisia ohikulkijoita. Gilda ilmoittaa ohikulkijoista aina tavalla tai toisella. Aika tarkkana on saanut olla, ettei se mene turhaksi louskuttamiseksi. Sitä on kuitenkin ilo katsella, kun toinen nauttii "työstään". 

Meksikolainen on minun silmääni juuri niin aktiivinen, kuin haluat sen olevan. Ainakin tällaisella nuorella koiralla virtaa riittää. Samassa koirassa elää myös sohvaperunapuoli. Iltaisin Gilda tulee mielellään sohvalle ja liimautuu kiinni kylkeen, jos vain lupa irtoaa. Jos sattuu itsellä olemaan vilu, karvaton meksikolainen lämmittää kuin kuumavesipullo. 

Riistaviettiä Gildalla on ilmennyt toistaiseksi aika vähän, vaikka rodussa sitä jonkin verran yleensä on. Olen siitä oikeastaan todella tyytyväinen, kun mm. oravia, fasaaneja ja jäniksiä on niin paljon asutuksen keskellä. 

Jos sinulla on meksikolainen harkinnassa, haluat ehkä kuulla, voinko suositella rotua. Ehdottomasti voin! Meillä on mennyt paljon aikaa toisiimme tutustumisessa ja kaikki ei ole aina ollut auvoista. Kaikesta on kuitenkin selvitty ja minulla makaa tätä kirjoittaessa vieressäni kaksi tyytyväistä koiraa! 

Eri tyylisten ja kokoisten koirien yhdistäminen samaan laumaan ei ole meillä tuottanut ongelmia, mutta jos koirat olisivat yksilöinä erilaisia, ongelmia voisi olla. Minun mielestäni meksikolainen ei välttämättä ole paras valinta ensimmäiseksi koiraksi, helpompiakin rotuja löytyy vasta-alkajalle. Toisaalta... "koiranlukukyky" on yksilöllistä; toiset ovat siinä luonnonlahjakkuuksia ja meitä muita koirat opettavat. Lemmikkeinä ja harrastuskoirina meksikolaiset ovat kaikkine piirteineen mielenkiintoisia ja näistä on moneksi. Haasteitakin riittää! Ongelmatilanteissa hyvä kasvattaja on kullan arvoinen apu. 

Kiitos Eva tästä ihanasta koirasta ja kaikesta avusta, jota olemme sinulta saaneet! 

Heidi 

Ai niin...En muistanut kommentoida yhtä asiaa ollenkaan: pukemisen tarvetta. Sitä usein ensimmäisenä kysytään. Kylmänä aikana karvaton koira tarvii vaatetta, mutta meillä pukeminen on vain yksi arkipäiväinen rutiini muiden joukossa. Se on osoittautunut loppujen lopuksi aika pieneksi asiaksi. Suurempi juttu minulle on ehdottomasti ollut alkukantaiset piirteet ja niiden kanssa eläminen."